Kesän reissumuistoja Osa 1: Holiday Club Saimaa

Reissaan Holiday Club Saimaalla monta kertaa vuodessa ja useimmiten majoitun Anttilankaaren-mökkeihin. Tänä kesänä Saimaalla on tullut käytyä kolme kertaa ja joka kerta eri kokoonpanolla ja eri paikassa.

Alkukesästä teimme perinteisen teinit ja äiti-reissun Ilonan ja Julioiden kanssa. Meillä on siis kaksi Juliaa perheessä, sillä meillä on sekä minulla että HerraMiehelleä edellisistä avioliitoista Julia-nimiset lapset (jotka muuten ovat myös saman ikäiset).

Ihanaa, kun teinit vielä viitsivät lähteä minun kanssa matkaamaan. Reissun aikana minulla oli plantaarifaskiitti pahimmillaan, joten jouduimme viettämään lähes koko reissun mökissä, kun minulta ei kävely meinannut onnistua millään.

Majoituimme Anttilankaareen, eli mökkiin, jossa on yläkerrassa 1 makuuhuone ja toinen makuuhuone alakerrassa, sekä iso olohuone/ruokailutila, keittiö ja oma sauna, sekä lasitettu terassi ja pieni piha-alue.

Anttilankaari Holiday Club Saimaa

Tykkään majoittua näissä villaksissa/mökeissä, koska näistä löytyy kaikki mukavuudet ja tilaa riittää. Meidän reissuilla yleensä saunotaan tuntitolkulla, joten oma sauna on ihan ehdoton.

Olimme reissussa 3 yötä ja ohjelma oli melkolailla “vain” yhdessä oloa, saunomista, syömistä, herkuttelua, musiikin kuuntelua ja juttelua. Rannalla ja ravintolassa kävimme kertaalleen, mutta muutoin pysyttelimme mökissä.

Classic Pizza Holiday Club Saimaa

Classic Pizza-ravintolasta pitää mainita, että kavahdan joka kerta pizzojen hintoja, mutta pizzat ovat kyllä äärimmäisen maukkaita ja todella suuria. Nytkään emme jaksaneet pizzoja kokonaan, joten otimme loput mukaan. Ravintolassa palvelu on todella ystävällistä ja ruoka todellakin hintansa väärti!

Viimeisenä päivänä huomasin, että kaikilla alkoi ehkä olemaan jo vähän tylsää, mutta onneksi on luurit ja pelikoneet kaikilla aina mukana, niin aika kului ihan hyvin.

Ihanat muistot kuitenkin jälleen jäivät reissusta; naurettiin ihan valtavasti ja pöhköiltiin, mutta juteltiin myös syvällisistä asioista ja myös sellaisista, joista ei ehkä teini-ikäiset kauhean usein juttele äitinsä/äitipuolensa kanssa.

Anttilankaaren mökkeihin pääset tarkemmin tutustumaan tästä klikkaamalla.

Toinen kesän Saimaa-reissu oli meidän Oriflame tiimin perinteinen kesäreissu, eli Special Stars´in kesäreissu. Meitä oli 7 naista pitämässä viikonlopun ajan hauskaa yhdessä.

En ollut aiemmin majoittunut Vipelentien-villakseen, mutta nyt meitä oli niin paljon, että varasin sen. 4 makuuhuonetta, keittiö, olohuone, oma sauna ja ISO terassi. Ihan huikean upea paikka!

Perjantaille olin tilannut Kake Karissonin esiintymään meille. Kake on tehnyt meidän tiimibiisin ja oli aika huippua saada hänet meidän omaan mökkiin yksityiskeikalle. Voin kertoa, että oli todellakin yksi tämän kesän kohokohtia! Ihan huikea meininki.

1,5 tuntia täyttä tykistystä ja vannon, että olimme kaikki yltä päältä hiestä märkänä! Oli nimittäin tukalan kuuma päivä, eikä mökeissä ole ilmastointia! Kun siinnä 30 asteen lämpötilassa hyppii, pomppii, laulaa ja tanssii, niin hiki virtaa. Mutta ei haitannut menoa!

Keikan jälkeen menimme vielä laulamaan karaokea Holiday Clubille. Sen verran vähän oli laulajia, että kaikki halukkaat saivat varmasti laulaa sielunsa kyllyydestä ja itsekin aika monta kipaletta lauleskelin.

Kake Karisson

Lauantaina herättiin aikaisin ja päivälle ei ollutkaan muuta ohjelmaa kuin rentoa ajanviettoa yhdessä. Saunoimme useampaan kertaan, kävimme rannalla ottamassa yhdet kylmät juomat ja kävimme ruokailemassa O’Learysissa.

Ikävä kyllä palvelun laatu O’Learysissa oli tosi huonoa; tarjoilija ei suostunut suosittelemaan mitään ruokia, vaan vastasi naureskellen, että sehän riippuu siitä mistä tykkää, kun eräs henkilöistä kysyi, mikä olisi hyvää. Lisäksi tarjoilijat juoruilivat baaritiskin äärellä kovaan ääneen sitä, miten omat ruuat voitaisiin kustannuttaa asiakkailla, kun ei kai kukaan huomaa. Huumorilla he juttua heittivät, mutta asiakkaan näkökulmasta koimme aiheen melkoisen kehnoksi.

Yleensä kyseisen ravintolan toimintatapoihin kuuluu tulla kysymään, että maistuuko ruoka tai tarvitaanko lisää juomaa, mutta tällä kertaa keskenään juoruilu oli tärkeämpää. Kun olimme syöneet, odottelimme pitkän aikaa laskua, jota ei alkanut kuulumaan. Lopulta itse huhuilin, että jokohan meitä palveltaisiin sen verran, että saisimme laskun.

Olen joskus ennenkin kokenut palvelussa olevan parantamisen varaa, mutta tämä oli kyllä todella surkea kokemus. Palautetta annoimme kirjallisesti ja toivon mukaan se käsiteltiin kunnolla.

Iltasella käytiin vielä karaokessa pienellä porukalla ja seuraavana aamuna osa pirteänä ja osa vähän vähemmän pirteänä lähdettiin kotia kohti.

Vipelentien villasta suosittelen lämpimästi, jos porukkaa on enemmän. Vaikka Anttilankaareen periaatteessa mahtuu 6 majoittumaan, niin mukavammin saa nukuttua Vipelentiellä. Mökkien vuodesohvat menevät kivasti lapsilla ja pienikokoisilla aikuisilla, mutta muutoin ne eivät ole erityisen miellyttäviä nukkua…

Vipelentie mökkeihin pääset tutustumaan klikkaamalla tästä.

Angry Birds puisto Holiday Club Saimaa

Kolmas tämän kesän Saimaan reissu tehtiin Taikan kanssa ihan kahdestaan. Ensin käytiin Angry Birds-puistossa temppuilemassa ja sen jälkeen kirjauduttiin hotellin puolelle majoittumaan. Tällä reissulla olimme vain yhden yön.

Suunnitelmissa oli Angry Birds-puiston lisäksi käydä monta kertaa kylpylässä, mutta loppujen lopuksi ehdimme sinne vain kerran, eli heti kun olimme majoittuneet. Holiday Club Saimaan kylpylä on minusta aivan ihana! Tykkään tosi paljon sen hämärästä tunnelmasta ja valo-vesishow´sta! Tällä kertaa en käynyt laskemassa vesiliukumäkeä, mutta suosittelen sitä ehdottomasti. Ihan super hauskaa puuhaa!

Kylpylän jälkeen lähdimme syömään. Useimmiten tulee käytyä nimenomaan O’Learysissa, kun majoitumme Saimaalla ja sinne menimme Taikankin kanssa, vaikka edellis kerta olikin ollut kehno.

Ruokalistalta löytyy kuitenkin varmasti kaikille herkkuja, joten se on varma ratkaisu myös vähän nirsomman lapsen kanssa.

Taika oli aivan ihmeissään, kun saimme alkupalaksi popcorneja ja intoili moneen kertaan, miten on päässyt hienoon ravintolaan syömään. Ympärillä olevia ihmisiä vähän nauratti. Luulen, että meidän maalaisuus saattoi näkyä…

Tällä kertaa palvelu oli todella hyvää ja erityismainintana, että Taikalta kysyttiin vielä erikseen, että mitä hän oli ruuastaan tykännyt ja muutenkin Taika huomioitiin tosi kivasti.

O’Learysis Holiday Club Saimaa
O’Learysis

Ruoka oli jälleen hyvää, kuten aina, eikä kumpikaan jaksanut syödä annostaan loppuun. Tosin Taikalla on erillinen herkkumaha ja lähdimme ruokailun jälkeen rantaan leikkipuistoon ja kävimme vielä jälkkärijätskillä Beach House Saimaa by Robert’s Coffeessa. Tai siis Taika söi jäätelöä, sillä minun erillinen herkkumaha petti pahan kerran, eikä ollut toivoakaan että olisin jaksanut enää syödä jätskiä.

Beach House Saimaa by Robert’s Coffee on minusta aivan ihana paikka! Aivan rannalla ja terassilla pääsee ihailemaan Saimaan kauneutta. Sieltä saa myös todella hyviä erikoiskahveja, vaikkakaan en tällä kertaa sellaistakaan jaksanut.

Seuraavana päivänä kävimme aamupalalla ja kuten aina, Holiday Club Saimaan aamupala oli tosi herkullinen ja runsas. Taika oli odottanut eniten, että saa kaakaota, joka on hänen suurta herkkuaan, mutta sitäpä ei löytynytkään kuin kuumana versiona. Kävin tarjoilijalta kysymässä asiasta, niin ei mennyt kauaa, kun tytölle tuotiin pöytään kaakaota ja näin täytettiin yhden tytön aamupala-odotukset! Aika pieni asia, mutta sillä oli tosi iso merkitys ja kävinkin kyseistä tarjoilijaa vielä lähtiessä erikseen kiittämässä.

Aamupalan jälkeen Taika totesi, että on niin täysi vatsa, ettei jaksa uida, joten päädyimme vain pelaamaan huoneessa matkalautapeliä ennen lähtöä.

Holiday Club Saimaan aamupala on runsas ja herkullinen

Kaikki kolme reissua olivat aivan ihania. Tykkään käydä Holiday Club Saimaalla, koska siellä reissatessa ei ole tarvetta lähteä mihinkään muualle. Samalta alueelta löytyy hyvää ruokaa, illanvietto paikka, aktiviteettejä, hyvät ulkoilumaastot, ihana ranta ja hyvät majoitusvaihtoehdot.

Onko Holiday Club Saimaa tai muut Holiday Club-kohteet Sinulle tuttuja paikkoja?

Sairastelua ja uusien asioiden oppimista

Olen saanut nauttia 3 vuotta ilman flunssia. Aiemmin sairastin ihan jatkuvasti ja sain joka ikisen flunssan, mikä oli lapsilla tai kenellä tahansa, jonka kanssa olin tekemisissä. Jossain vaiheessa aloin ihan pelkäämään sairastelua, kun se oli niin jatkuvaa ja olin aina ihan todella kipeänä. Olen siis oikeasti osannut nauttia siitä, etten ole ollut kipeänä…

Olen tähän saakka välttynyt myös koronalta, mutta nyt lopulta se tavoitti minutkin.

Olin rehellisesti sanottuna jossain vaiheessa niin kyllästynyt koko koronaan, etten enää jaksanut asiaa ajatella ja totesin, että jossain vaiheessa se tulee ja sillä selvä. Ja uskoin sinisilmäisesti, että kyseessähän on todennäköisesti vain pieni flunssa.

Toissaviikolla saavuimme esikoisen kanssa laivalta ja jo reissussa alkoi tuntumaan kurkussa pientä pistelyä. Aluksi oletin sen johtuneen hytin ilmastoinnista, seuraavaksi syytin smoothien omenaa jne. Seuraavana päivänä alkoi kuitenkin kummallinen kuiva yskä ja kurkku tuntui kokoajan kuivalta. Ja sitä seuraavana päivä kuume alkoi nousemaan, joka ei ole minulle milläänlailla tyypillistä ollut koskaan.

Epäilin oireiden kummallisuuden perusteella koronaa, mutta kotitesti näytti sitkeästi negatiivista. Kunnes viidentenä päivänä kaksi viivaa piirtyi tikkuun, enkä nyt puhu raskaustestistä.

Perun kaikki puheeni pienestä flunssasta. En ole ikinä tuntenut sellaista kipua, mitä aamuisin oli kurkussa, kun lääkkeiden vaikutus oli ennättänyt loppumaan. Kun kipulääkkeitä söi säännöllisesti, niin olo oli suht hyvä, mutta aamut olivat aivan kammottavia.

Ehkä pahinta oli kuitenkin ollut se, että suhtauduin todella positiivisesti joka päivä: tänään on varmasti jo pahin päivä ja huomenna alkaa helpottamaan. Ja joka kerta seuraavana päivänä totesin olon pahenneen entisestään.

Lopulta alkoi kuitenkin pahin helpottamaan, mutta edelleenkään olo ei ole normaali. Väsymys tulee nopeasti ja aivosumu saattaa lamauttaa ihan hetkessä. Olo vaihtelee paljon!

Mutta toisaalta, kun oli pakko pysytellä kotona, niin oli loistava hetki keskittyä erilaisiin koulutuksiin ja menestystä koskevien kirjojen lukemiseen. Aikaa tuntui nimittäin olevan ihan älyttömästi!

Olen pitkään suunnitellut vieväni omaa osaamistani eteenpäin, mutta arjen kiireessä on joskus tosi vaikea löytää hetkeä, jossa asioille alkaa konkreettisesti jotain tekemään. Sairastelu ikään kuin tarjoili sen hetken, jota olin kaivannut. Sain luotua suunnitelmia ja tavotteita, ja etsittyä sitä tietoa, jota tarvitsen aloittaakseni yritystoimintani laajentamisen.

Nyt vielä, kun tämä olon vaihtelu alkaisi helpottamaan. Kun on tottunut olemaan vähän Durecell, niin ärsyttää aina, kun veto loppuu kesken. Etenkin, kun olisi intoa luoda jotain uutta vauhdilla.

Joku viisas on kyllä joskus sanonut, että hiljaa hyvä tulee, joten ehkäpä tämäkin kannattaa ottaa opettelun kannalta!

Instagramin puolella kerroinkin, että tarkoitus oli alkaa kirjoittamaan kesän reissuiluista jo parisen viikkoa sitten, mutta se on nyt vähän venynyt sairastelun vuoksi. Mutta reissupostauksia siis tulossa!

Huomenna alkaa Taikalla toka luokka ja voi, miten häntä jännittääkään! Pidetään peukkuja, että päivä sujuu hyvin!

Ihanaa uutta viikkoa!

Rakkaudella Hillevi

Esittely

Ajattelin esitellä teille, kuka tätä blogia kirjoittaa ja myös keitä muita blogissa esiintyy. Koska blogi kertoo myös meidän perhe-elämästä, niin luonnollisesti juttua tulee jokaisesta perheenjäsenestä.

Kerron lyhyesti pintapuolisia tietoja perheenjäsenistämme, mutta heidän sielunelämäänsä en aio sen ihmeemmin avata. Sen he saavat tehdä itse niille ihmisille, joille haluavat.

Taika

Taika on puolisoni ja minun ainoa yhteinen lapsi ja samalla meidän molempien nuorin lapsi. Voisiko jopa sanoa, että Taika on meidän iltatähti.

Taika on 7-vuotias tyttö. Hän on todella ujo ja häneltä löytyy aika paljonkin erityispiirteitä. Taikan kanssa elämä on vauhdikasta, mutta ajoittain myös haastavaa. Taikan erityislahjakkuus on laulaminen. Hänellä on todella kaunis ääni ja hän myös keksii itse lauluja varsin taitavasti. Taika oppi laulamaan paljon ennen kuin oppi puhumaan sanaakaan, mikä oli itselleni aivan uusi asia. En ollut koskaan aiemmin nähnyt laulavaa vauvaa.

Taika lähtee toiselle luokalle nyt syksyllä.

Julia

Julia on 16-vuotias, eikä hän halua itseään kutsuttavan millään sukupuolella, joten siis 16-vuotias henkilö. Julialla oli synnynnäinen harmaakaihi, jonka vuoksi hän on näkövammainen. Lisäksi Julialla on asperger.

Julia on todella taiteellinen ja hän on erittäin lahjakas piirtämään. Ensi viikon maanantaina hänellä alkaa kuvallisen ilmaisun perustutkinnon opinnot, eli Julia seuraa minun jalanjälkiäni ammatin valinnassa.

Ilona

Ilona asuu jo omillaan, mutta olemme tosi paljon tekemisissä, joten hänkin tulee blogissa näkymään takuuvarmasti. Ilona täytti nyt kesällä 18 vuotta.

Ilona on erittäin määrätietoinen ja älykäs nuori nainen, joka ei välitä oikeastaan tuon taivaallista siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Ilona on kuitenkin muut huomioonottava ja avulias, eli hän ei ole missään tapauksessa ylimielinen, vaikka ei muiden mielipiteistä niin piittaakaan.

HerraMies

Maatiaiskanasen Elämää-blogin aikana aloin kutsumaan puolisoani nimellä HerraMies ja tuo nimi on jäänyt elämään. Oikeasti hän on siis Pasi, mutta HerraMiehenä kirjoitan hänestä tässäkin blogissa. Hän on minua vanhempi, eikä ilahdu koskaan siitä, kun puhun hänen iästään, joten ei puhuta siitä sen enempää… (tirsk)

Hän on tyyppi, joka ei ole lähes koskaan paikoillaan, vaan jatkuvasti hänellä on milloin mikäkin projekti meneillään. Hän on tosi taitava rakentelemaan kaikenlaista!

Ja koska hänen vaimonsa tuppaa olemaan melkoinen sähikäinen, niin kaipa on oikeudenmukaista sanoa, että HerraMiehellä on pitkä pinna ja paljon ymmärrystä kummallisiin tempauksiin.

Minä

No, minä olen Hillevi, mutta monet kutsuvat minua Hiluksi. Ikää löytyy 36 vuotta. Ammateiltani olen kuva-artesaani ja lähihoitaja, mutta työskentelen yrittäjänä. Teen puutarha-alan yrityksille sisällöntuottoa ja toimin itsenäisenä Brand Partnerina Oriflamella. Luotsaan upeaa Special Stars-tiimiä, josta olen tosi ylpeä.

Olen aina ollut kova unelmoimaan ja haaveilemaan ja koska olen kaikki tänne nyt ja heti-ihminen, niin usein unelmani ovat myös toteutuneet. Lähden vain tekemään ja usein matkalla on niin monta mutkaa, että mietin itsekin, että onko tässä nyt mitään järkeä, mutta koska äiti opetti, että sisulla sapporoon, niin periksi ei anneta. Päätä hakataan kiveen niin kauan, että se murtuu (kivi siis, ei pää), vaikka muut olisivat varmaan tajunneet jo kiertää.

Yksi tälläinen unelma oli oman kirjan kirjoittaminen ja sen sain toteutettua pari vuotta sitten, kun Puutarhan salaisuus – iloa ja onnea puutarhasta-kirjani julkaistiin. Projektissa oli monta itsestäni riippumatonta seikkaa, joiden takia aloin pohtimaan, että ehkäpä minusta ei ole kirjailijaksi, mutta aika sekä keskustelut muiden kirjailijoiden kanssa ovat auttaneet haavoja paranemaan ja olen taas valmis uuden kirjaprojektin alkuun laittoon. Itse asiassa suunnitelmatkin on jo meneillään, eikä aihe tule mitenkään liittymään puutarhaan.

Positiivisuus on asia, jota pyrin vaalimaan viimeiseen saakka. Se ei tarkoita, että olisin aina iloinen tai kuvittelisin, että maailma on vaaleanpunainen. Joskus eräs ystäväni totesi, että häntä ihan pelottaa, kun olen aina niin positiivinen ja uskon kaikista hyvää, että mitä tapahtuu sinä päivänä, kun kuplani puhkeaa.

En oikeasti elä kuplassa, mutta olen päättänyt käytyäni niin monta rajua masennuskautta läpi, että roikun onnellisuudessa, ilossa ja positiivisuudessa kynsin hampain vaikka viimeisillä voimillani. Se on minun kantava voima, sillä uskokaa tai älkää, minulla on valtavat tunteet, eikä ne tietenkään aina ole vain niitä kivoja tunteita, joten on ollut pakko keksiä itselleen jokin turvaverkko, etten putoa.

Minulla on ollut todella kurja varhaislapsuus ja tulen siitäkin puhumaan, koska haluan tuoda ihmisille toivoa siitä, että kaikesta selviää. Maatiaiskanasen Elämää-blogissa asiaa joskus avasinkin, mutta aion kertoa siitä vielä laajemmin. Ehkäpä myös tuo vaikea lapsuus on asia, josta selvittyäni koen olevani oikea ihminen (oikeasti kuka tahansa on tähän oikea ihminen) puhumaan siitä, miten elämä kantaa ja kuinka kaikesta selviää ja elämästä voi tulla todella hyvä, vaikka eilisessä olisi mitä tahansa.

Minulla on asteen verran kiero huumorintaju ja olen oikeasti vähän blondi muutenkin kuin hiustenväriltä. Joten miettikää HerraMiestä; hän on naimisissa henkilön kanssa, joka on nopea kuin elohopea, mutta niin häslä, että aina sattuu ja tapahtuu ja ennen kaikkea tilanteet vaihtuu ennen kuin kissaa ehtii sanoa. Jep, pitkää pinnaa tarvitaan, mutta ei minun kanssa varmasti tylsää ole.

Naurammekin hänen kanssaan aina, että olemme kuin Äly ja Väläys. Ei varmaan tarvitse kertoa, kumpi on kumpi. Mutta oikeasti tasapainoitamme toisiamme; minä liitelen pää pilvissä ja HerraMies kiskoo tasaisin väliajoin jalat takaisin maahan. Ja toisaalta minä ehkä onnistun ajoittain myös hilaamaan HerraMiehen jalkoja vähän maanpinnan yläpuolelle tai ainakin ottamaan vähän ripeämpiä askeleita kohti haluamaani suuntaa (ja se suunta on (yleensä)aina hyvä!)

Perheenä olemme äänekkäitä, enemmän kuin vähän outoja, mutta näkisin, että olemme aika onnellisia. Välillä räsähtää ja sitten taas paistaa aurinko täydeltä taivaalta.

Elelemme Kouvolan Valkealassa maaseudun rauhassa. Muutimme tänne reilu 5 vuotta sitten ja rakastuimme paikkaan. Ajoimme pihatietä pitkin ja ennen kuin olimme astuneet ulos autosta, tiesimme tulleemme kotiin.

Minä harrastan puutarhailua ja HerraMies kalastusta, joten paikka on melko täydellinen; lähes rannassa ja tilaa puutarhaunelmien toteuttamiseen ja kaikenlaiseen häröilyyn on enemmän kuin hyvin.

Tulemme varmaankin koko konkkaronkka tutuksi tässä blogin aikana, mutta tälläinen pintaraapaisu siihen, keitä blogissa tulee näkymään. Jos haluat kysyä meistä jotakin, niin kysy rohkeasti.

Ihanaa loppuviikkoa Sinulle!

Rakkaudella Hillevi

Heippa!

Ihanaa, että olet löytänyt tiesi Hillevin ihmemaa-blogiin. Tämä blogi sai alkunsa siitä, että halusin päästä kirjoittamaan täysin vapaasti ilman rajoitteita meidän perheen ihan normaalista arjesta, mutta myös juhlasta.

Bloggaamisen maailmaan rakastuin vuosia sitten kirjoittaessani Maatiaiskanasen Elämää-blogia, joka keskittyi pääosin puutarhan hoitoon. Blogissa kerroin myös perheestämme ja mitä muuta teen, kuin harrastan puutarhailua.

Koin kuitenkin, että puutarhasta kirjoittaminen loi jonkinlaiset raamit kirjoittamiselleni ja halusin vapautua niistä.

Luvassa siis elämänmakuista, aitoa tarinointia meidän perheestä ja puuhailuistamme. Samalla haluan kuitenkin jakaa myös positiivisen asenteen ilosanomaa.

Hillevi ja Julia

Asumme puolisoni ja kahden nuorimmaisen tyttäreni kanssa Kouvolan Valkealassa. Vanhin tyttäreni on jo muuttanut pois kotoa, mutta hän on usein puuhissa mukana, joten hänkin varmasti tulee tutuksi tässä blogissa.

Hillevi ja Ilona

Lemmikkeinä, ja todellakin sanan varsinaisessa merkityksessä, meillä on kanoja. Tällä hetkellä kanalauma on hyvin pieni, sillä siihen kuuluu vain Sulo-kukko, sekä Fenix ja Hipsu kanaset. Olen harmitellut, kun Hipsu ja Fenix eivät ole innostuneet hautomisesta, sillä minua vaivaa krooninen tipukuume. Ilmeisesti heitä ei…

Olen yrittäjä ja teen töitä kotoa käsin. Ja se on ollut elämäni yksi parhaimmista ratkaisuista, sillä rakastan yrittäjän vapautta. Erityislapsiperheessä se on oikeastaan ollut myös ainoa vaihtoehto saada asiat rullaamaan. Mutta todellakaan en vaihtaisi tätä pois!

Olen siis itsenäisenä Brand Partnerina ja aluejohtajana Oriflamella ja lisäksi teen sisällöntuottoa puutarha-alan yrityksille. Tulevaisuudessa aion laajentaa yritystoimintaa yhä enemmän ja suunnitelmat ovatkin jo alkaneet muhia päässä.

HerraMies ja Taika

Tykkäämme lasten kanssa reissailla erityisesti kotimaassa ja pääsette myös niille reissuille mukaan. Lisäksi tarkoitus olisi päästää lapsetkin ääneen tuotetestailuiden merkeissä ja todella paljon tulen pohdiskelemaan täällä elämän suuria ja pieniä kysymyksiä.

Luvassa siis sillisalaattia kaikilla mausteilla, ilman rajoja!

Tervetuloa mukaan Hillevin ihmemaahan!

Rakkaudella Hillevi