Esittely

Ajattelin esitellä teille, kuka tätä blogia kirjoittaa ja myös keitä muita blogissa esiintyy. Koska blogi kertoo myös meidän perhe-elämästä, niin luonnollisesti juttua tulee jokaisesta perheenjäsenestä.

Kerron lyhyesti pintapuolisia tietoja perheenjäsenistämme, mutta heidän sielunelämäänsä en aio sen ihmeemmin avata. Sen he saavat tehdä itse niille ihmisille, joille haluavat.

Taika

Taika on puolisoni ja minun ainoa yhteinen lapsi ja samalla meidän molempien nuorin lapsi. Voisiko jopa sanoa, että Taika on meidän iltatähti.

Taika on 7-vuotias tyttö. Hän on todella ujo ja häneltä löytyy aika paljonkin erityispiirteitä. Taikan kanssa elämä on vauhdikasta, mutta ajoittain myös haastavaa. Taikan erityislahjakkuus on laulaminen. Hänellä on todella kaunis ääni ja hän myös keksii itse lauluja varsin taitavasti. Taika oppi laulamaan paljon ennen kuin oppi puhumaan sanaakaan, mikä oli itselleni aivan uusi asia. En ollut koskaan aiemmin nähnyt laulavaa vauvaa.

Taika lähtee toiselle luokalle nyt syksyllä.

Julia

Julia on 16-vuotias, eikä hän halua itseään kutsuttavan millään sukupuolella, joten siis 16-vuotias henkilö. Julialla oli synnynnäinen harmaakaihi, jonka vuoksi hän on näkövammainen. Lisäksi Julialla on asperger.

Julia on todella taiteellinen ja hän on erittäin lahjakas piirtämään. Ensi viikon maanantaina hänellä alkaa kuvallisen ilmaisun perustutkinnon opinnot, eli Julia seuraa minun jalanjälkiäni ammatin valinnassa.

Ilona

Ilona asuu jo omillaan, mutta olemme tosi paljon tekemisissä, joten hänkin tulee blogissa näkymään takuuvarmasti. Ilona täytti nyt kesällä 18 vuotta.

Ilona on erittäin määrätietoinen ja älykäs nuori nainen, joka ei välitä oikeastaan tuon taivaallista siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Ilona on kuitenkin muut huomioonottava ja avulias, eli hän ei ole missään tapauksessa ylimielinen, vaikka ei muiden mielipiteistä niin piittaakaan.

HerraMies

Maatiaiskanasen Elämää-blogin aikana aloin kutsumaan puolisoani nimellä HerraMies ja tuo nimi on jäänyt elämään. Oikeasti hän on siis Pasi, mutta HerraMiehenä kirjoitan hänestä tässäkin blogissa. Hän on minua vanhempi, eikä ilahdu koskaan siitä, kun puhun hänen iästään, joten ei puhuta siitä sen enempää… (tirsk)

Hän on tyyppi, joka ei ole lähes koskaan paikoillaan, vaan jatkuvasti hänellä on milloin mikäkin projekti meneillään. Hän on tosi taitava rakentelemaan kaikenlaista!

Ja koska hänen vaimonsa tuppaa olemaan melkoinen sähikäinen, niin kaipa on oikeudenmukaista sanoa, että HerraMiehellä on pitkä pinna ja paljon ymmärrystä kummallisiin tempauksiin.

Minä

No, minä olen Hillevi, mutta monet kutsuvat minua Hiluksi. Ikää löytyy 36 vuotta. Ammateiltani olen kuva-artesaani ja lähihoitaja, mutta työskentelen yrittäjänä. Teen puutarha-alan yrityksille sisällöntuottoa ja toimin itsenäisenä Brand Partnerina Oriflamella. Luotsaan upeaa Special Stars-tiimiä, josta olen tosi ylpeä.

Olen aina ollut kova unelmoimaan ja haaveilemaan ja koska olen kaikki tänne nyt ja heti-ihminen, niin usein unelmani ovat myös toteutuneet. Lähden vain tekemään ja usein matkalla on niin monta mutkaa, että mietin itsekin, että onko tässä nyt mitään järkeä, mutta koska äiti opetti, että sisulla sapporoon, niin periksi ei anneta. Päätä hakataan kiveen niin kauan, että se murtuu (kivi siis, ei pää), vaikka muut olisivat varmaan tajunneet jo kiertää.

Yksi tälläinen unelma oli oman kirjan kirjoittaminen ja sen sain toteutettua pari vuotta sitten, kun Puutarhan salaisuus – iloa ja onnea puutarhasta-kirjani julkaistiin. Projektissa oli monta itsestäni riippumatonta seikkaa, joiden takia aloin pohtimaan, että ehkäpä minusta ei ole kirjailijaksi, mutta aika sekä keskustelut muiden kirjailijoiden kanssa ovat auttaneet haavoja paranemaan ja olen taas valmis uuden kirjaprojektin alkuun laittoon. Itse asiassa suunnitelmatkin on jo meneillään, eikä aihe tule mitenkään liittymään puutarhaan.

Positiivisuus on asia, jota pyrin vaalimaan viimeiseen saakka. Se ei tarkoita, että olisin aina iloinen tai kuvittelisin, että maailma on vaaleanpunainen. Joskus eräs ystäväni totesi, että häntä ihan pelottaa, kun olen aina niin positiivinen ja uskon kaikista hyvää, että mitä tapahtuu sinä päivänä, kun kuplani puhkeaa.

En oikeasti elä kuplassa, mutta olen päättänyt käytyäni niin monta rajua masennuskautta läpi, että roikun onnellisuudessa, ilossa ja positiivisuudessa kynsin hampain vaikka viimeisillä voimillani. Se on minun kantava voima, sillä uskokaa tai älkää, minulla on valtavat tunteet, eikä ne tietenkään aina ole vain niitä kivoja tunteita, joten on ollut pakko keksiä itselleen jokin turvaverkko, etten putoa.

Minulla on ollut todella kurja varhaislapsuus ja tulen siitäkin puhumaan, koska haluan tuoda ihmisille toivoa siitä, että kaikesta selviää. Maatiaiskanasen Elämää-blogissa asiaa joskus avasinkin, mutta aion kertoa siitä vielä laajemmin. Ehkäpä myös tuo vaikea lapsuus on asia, josta selvittyäni koen olevani oikea ihminen (oikeasti kuka tahansa on tähän oikea ihminen) puhumaan siitä, miten elämä kantaa ja kuinka kaikesta selviää ja elämästä voi tulla todella hyvä, vaikka eilisessä olisi mitä tahansa.

Minulla on asteen verran kiero huumorintaju ja olen oikeasti vähän blondi muutenkin kuin hiustenväriltä. Joten miettikää HerraMiestä; hän on naimisissa henkilön kanssa, joka on nopea kuin elohopea, mutta niin häslä, että aina sattuu ja tapahtuu ja ennen kaikkea tilanteet vaihtuu ennen kuin kissaa ehtii sanoa. Jep, pitkää pinnaa tarvitaan, mutta ei minun kanssa varmasti tylsää ole.

Naurammekin hänen kanssaan aina, että olemme kuin Äly ja Väläys. Ei varmaan tarvitse kertoa, kumpi on kumpi. Mutta oikeasti tasapainoitamme toisiamme; minä liitelen pää pilvissä ja HerraMies kiskoo tasaisin väliajoin jalat takaisin maahan. Ja toisaalta minä ehkä onnistun ajoittain myös hilaamaan HerraMiehen jalkoja vähän maanpinnan yläpuolelle tai ainakin ottamaan vähän ripeämpiä askeleita kohti haluamaani suuntaa (ja se suunta on (yleensä)aina hyvä!)

Perheenä olemme äänekkäitä, enemmän kuin vähän outoja, mutta näkisin, että olemme aika onnellisia. Välillä räsähtää ja sitten taas paistaa aurinko täydeltä taivaalta.

Elelemme Kouvolan Valkealassa maaseudun rauhassa. Muutimme tänne reilu 5 vuotta sitten ja rakastuimme paikkaan. Ajoimme pihatietä pitkin ja ennen kuin olimme astuneet ulos autosta, tiesimme tulleemme kotiin.

Minä harrastan puutarhailua ja HerraMies kalastusta, joten paikka on melko täydellinen; lähes rannassa ja tilaa puutarhaunelmien toteuttamiseen ja kaikenlaiseen häröilyyn on enemmän kuin hyvin.

Tulemme varmaankin koko konkkaronkka tutuksi tässä blogin aikana, mutta tälläinen pintaraapaisu siihen, keitä blogissa tulee näkymään. Jos haluat kysyä meistä jotakin, niin kysy rohkeasti.

Ihanaa loppuviikkoa Sinulle!

Rakkaudella Hillevi

10 thoughts on “Esittely

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *